Kesäkuun kirjavinkit

Kesä on lukemisen loistoaikaa: 
valoisat päivät, myöhään hämärtyvät illat; lukupaikkoina esimerkiksi kesämökin saunakamari tai Hepokatin puutarhakeinu, aitan rappunen tai oikeastaan mikä paikka vain joka mahdollistaa antautumisen tarinan vietäväksi.

Hepokatin kirjastosta valitsin esiteltäväksi viisi erilaista kirjaa:

Ensimmäisenä on lapsuuteni suosikkikirja Enid Blytonin Viisikko löytää jäljen (1956). Viisikko-kirjoissa on aina loma:  neljä serkusta ja Tim-koira viettävät lomiaan yhdessä ja joutuvat SEIKKAILUUN!  Lapset ovat uteliaita, seikkailunjanoisia ja heillä on aina hyvä ruokahalu! Tim-koira on verraton toveri,  luotettava ja kekseliäs sekä aina  halukas kanijahtiin. Tässäkin kirjassa,  jännittävien vaiheiden jälkeen  Viisikko on  hyvin suureksi avuksi paljastaessaan merkittävän salajuonen.
Ehdoton lomakirja lapsille, nuorille ja aikuisille!

1950-luvulla on ilmestynyt myös Simon Rattrayn Sääli mukavaa miestä (1954). Tapahtumat  alkavat Englannissa eräänä sateisena yönä auton suistuttua kovassa vauhdissa ulos tieltä. Turma-auton kanssa lähes kolariin joutunut Hugh Bishop ryhtyy tutkimaan tapausta. Oliko kyseessä tapaturma ja jollei ollut, kuka olisi syyllinen. Ehdokkaitakin on useita mutta selviääkö tapaus lopultakaan. Kirjan kieli on viehättävää ja Hugo Bishop on jännityskirjallisuudessa hyvin mielenkiintoinen hahmo.


Kesä on myös suurien tarinoiden aikaa.

Sota, rakkaus, pelot, viha ja juonittelut  ovat usein hyvien lukuromaaneiden sisältöä. Näin myös Noel Barberin teoksessa Itkun ja naurun aika (1988). Teos kertoo Venäjän emigranttien paosta Pietarista vallankumouksen jälkeen. Aatelisperheen jäsenet etsivät ja löytävätkin paikkansa Pariisissa. 1920-30 luvun iloisten ja huumaavien vuosien jälkeen toinen maailmansota  sekä yhdistää että erottaa ihmisiä. Suvun ja perheen salaisuuksia paljastuu eikä kaikille tässä tarinassa käy hyvin. Tarina päättyy vuonna 1947, jolloin Eurooppa alkaa vähitellen toipua sodasta.







Alfred Kolehmaisen kirja Linkut ja salpasulkimet (1998) tuo näiden jännittävien kirjojen jälkeen rauhoittavan mahdollisuuden paneutua erilaisten puusta tehtyjen sulkimien maailmaan. Tutkija Alfred Kolehminen, s. 1923, on erikoistunut kansanomaisen rakennustaidon tutkimiseen. Tämän kirjan lukemisen jälkeen huomaat aivan uudella tavalla sulkimia, salpoja ja lukkoja myös Hepokatin pihapiirissä.







Omenapuut kuuluvat suomalaiseen maalaismaisemaan. Tiesitkö että tarinan mukaan Karjalan kannaksella harrastettiin omenaviljelyä jo 1400-luvulla? Ja  vuonna 1539 Erik Fleming tuotti Tallinnasta päärynän- ja omenan taimia perustaakseen hedelmätarhan Paraisille. Aikoinaan taimet hankittiinkin Virosta, Venäjältä ja Saksasta, eivätkä ne välttämättä menestyneet Suomen ilmastossa. Anssi Kranssilan ja Anne Paalon kirjassa Omenapuu (1996) kerrotaan omenan  kasvatuksesta. Tiedoista hyötyvät niin suurten omenatarhojen omistajat kuin parin rakkaan omenapuun kasvattajatkin. Syksyn omenasadon maun tunsin jo melkein suussani!

Ihaniin kesäpäiviin kuuluvat kuitenkin kirjojen lisäksi myös leikit, päiväunet, seikkailut, kukat, koirat, kissat, sade ja auringonpaiste!

Kesäelämää

Toukuussa Hepokatin pihan perennapenkki on vielä talon kissojen Isabellan ja Viivin valtakuntaa: päiväunet tuntuvat näistä kaunosieluista erityisen ihanilta kukkapenkissä, jota erityisen hellästi hoivasi talon Jenny-emäntä.

Kesäkuun alussa oli aika istuttaa kesäkukat. Toimessa mukana olivat porkkanaa syövä Sisko-koira, Isabella, Viivi ja Viiru. Sebastian-kissa oli jossain toisaalla, mahdollisesti hiiriä pyytämässä.

Mutta ihmisiäkin työssä tarvittiin. Jo aikaisempina kesinä kunnostautunut tehokaksikko  E & H istutti kukkia riihelle, kahvilan luokse, aitan portaille, Matkalaisen Majataloon edustalle ja moniin, moniin muihin paikkoihin.

Ilman hyviä eväitä hommasta olisi voinut tulla rasittava.

Pihan kauneus kuitenkin palkitsi työn jälkeen. 

.

Kesäkuussa kissojen lempinukkumapaikassa kukoistavat  liljat ja uhkeat pionin nuput ovat avautumassa.

Perennapenkin hämyisistä varjoista on kissojen kuitenkin hyvä seurailla pihan elämää ja vilvoitella helteisenä päivänä. Ja joskus, ihan vain varalta, sinne voi syöksyä kun pihamaalla kirmailee iso joukko isoja ja pieniä ihmisiä.!